Tuoksutikut
2026-08-15 09:42:21
Tuoksutikut
Viikonloppuna kävin lapsuudenkodin puutarhassa, ja siellä odotti ystäväni: tuoksutikut. Ne olivat kasvanut vanhan kirsikkapuun juurella, pienet, valkoiset kukat kuin pienet hämähäkit, jotka ripustuvat lehtien väliin. Tuoksunsa ne antoivat heti, kun lähestyin – pehmeä, kukkaista ja hieman makea, kuin kesäilta, joka leijuu ilmaan.
Äitini kertoi, että nämä kukat olivat hänen lapsuudenmuistojaan. Vuonna 1985 istui hän juuri tähän paikkaan, plukannut tuoksutikkuja ja laittanut ne taskuun. Kuka tiesi, että neljäkymmentä vuotta myöhemmin ne kasvoivat yhä?
Istuin maahan, katsellen kukkia. Tuoksu levisi hiukan, se ei ollut voimakas, mutta se oli mukava – kuin kotiin tulo. Ajattelin, miten kukat muuttuvat vuodesta toiseen, mutta tuoksunsa pysyvät samana. Se on Tuoksutikut jotain pysyvää maailmassa, joka muuttuu niin nopeasti.
Lopuksi poimin yhden tuoksutikun ja laitoin sen taskuun. Kotiin tullessani tuoksu oli edelleen siellä, kuin muisto puutarhasta ja äidin Pääsiäislahjasetti Tuoksutikut eivät ole Pääsiäislahjasetti kukkia, mutta ne ovat tärkeimpiä – ne tuovat mieleen hyviä hetkiä.
Kommentti